SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

suruton (34-C) (komparatiivi suruttomampi, superlatiivi suruttomin) (taivutus[luo])

  1. sellanen, jolla ei ole suruja
  2. (uskonto) syntejään surematon

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

suruton (34-C)

  1. (uskonto) syntejään surematon ihminen

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suruton suruttomat
genetiivi suruttoman suruttomien
(surutonten)
partitiivi surutonta suruttomia
akkusatiivi suruton;
suruttoman
suruttomat
sisäpaikallissijat
inessiivi suruttomassa suruttomissa
elatiivi suruttomasta suruttomista
illatiivi suruttomaan suruttomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suruttomalla suruttomilla
ablatiivi suruttomalta suruttomilta
allatiivi suruttomalle suruttomille
muut sijamuodot
essiivi suruttomana
(surutonna)
suruttomina
translatiivi suruttomaksi suruttomiksi
abessiivi suruttomatta suruttomitta
instruktiivi suruttomin
komitatiivi suruttomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suruttoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
suruton-

KäännöksetMuokkaa