suruttomuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasuruttomuus (40)
- se, että on suruton
- (uskonto) syntien suremattomuus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsurut̪ˌt̪omuːs/
- tavutus: su‧rut‧to‧muus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suruttomuus | suruttomuudet |
| genetiivi | suruttomuuden | suruttomuuksien |
| partitiivi | suruttomuutta | suruttomuuksia |
| akkusatiivi | suruttomuus; suruttomuuden |
suruttomuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suruttomuudessa | suruttomuuksissa |
| elatiivi | suruttomuudesta | suruttomuuksista |
| illatiivi | suruttomuuteen | suruttomuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suruttomuudella | suruttomuuksilla |
| ablatiivi | suruttomuudelta | suruttomuuksilta |
| allatiivi | suruttomuudelle | suruttomuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suruttomuutena | suruttomuuksina |
| translatiivi | suruttomuudeksi | suruttomuuksiksi |
| abessiivi | suruttomuudetta | suruttomuuksitta |
| instruktiivi | – | suruttomuuksin |
| komitatiivi | – | suruttomuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | suruttomuude- | |
| vahva vartalo | suruttomuute- | |
| konsonantti- vartalo |
suruttomuut- | |
Etymologia
muokkaasanan suruton vartalosta suruttom- ja suffiksista -uus
Aiheesta muualla
muokkaa- suruttomuus Kielitoimiston sanakirjassa