surku
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasurku (taipumaton)
- sääli
- Voi surku! – pahoitteleva huudahdus
Etymologia
muokkaaSanan alkuperä on epäselvä. Se voi olla germaaninen laina, kantagermaanin *surgō, vrt. nykyruotsin sorg, nykysaksan Sorge. Sanalla voi olla myös yhteys omaperäiseen surra–suru–surkastua-sanueeseen.[1]
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.