Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

surku (taipumaton)

  1. sääli
    Voi surku! – pahoitteleva huudahdus

Etymologia muokkaa

Sanan alkuperä on epäselvä. Se voi olla germaaninen laina, kantagermaanin *surgō, vrt. nykyruotsin sorg, nykysaksan Sorge. Sanalla voi olla myös yhteys omaperäiseen surrasurusurkastua-sanueeseen.[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.