Katso myös: saali, šaali

Substantiivi

muokkaa

sääli (5)

Katso artikkeli Sääli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. toisen olennon kärsimyksen tai mielipahan herättämä myötätunto
    nähdessään ihmisjoukot hän tunsi sääliä heitä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä kuin lampaat ilman paimenta (Matt. 9:36, UM 1984)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsæːli/
  • tavutus: sää‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sääli säälit
genetiivi säälin säälien
(säälein)
partitiivi sääliä säälejä
akkusatiivi sääli;
säälin
säälit
sisäpaikallissijat
inessiivi säälissä sääleissä
elatiivi säälistä sääleistä
illatiivi sääliin sääleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi säälillä sääleillä
ablatiivi sääliltä sääleiltä
allatiivi säälille sääleille
muut sijamuodot
essiivi säälinä sääleinä
translatiivi sääliksi sääleiksi
abessiivi säälittä sääleittä
instruktiivi säälein
komitatiivi sääleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sääli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

venäjän sanasta жал (žal), жалет (žalét)[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

myötäeläminen

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

itsesääli, säälinsekainen

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ””.