sääliminen

Suomi

Substantiivi

sääliminen (38)

jonkin, jonkun, joidenkin asemaa, elämäntilannetta, olotilaa yms. kohtaan tunnetun säälin ja myötätunnon tunteminen ja toisinaan myös osoittaminen

Etymologia

sääliä-verbistä muodostettu teonnimi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sääliminen	säälimiset
genetiivi	säälimisen	säälimisten säälimisien
partitiivi	säälimistä	säälimisiä
akkusatiivi	sääliminen; säälimisen	säälimiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	säälimisessä	säälimisissä
elatiivi	säälimisestä	säälimisistä
illatiivi	säälimiseen	säälimisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	säälimisellä	säälimisillä
ablatiivi	säälimiseltä	säälimisiltä
allatiivi	säälimiselle	säälimisille
muut sijamuodot
essiivi	säälimisenä (säälimisnä)	säälimisinä
translatiivi	säälimiseksi	säälimisiksi
abessiivi	säälimisettä	säälimisittä
instruktiivi	–	säälimisin
komitatiivi	–	säälimisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	säälimise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	säälimis-

Käännökset

1. sääliminen

ruotsi: ömkande

turkki: acıma

Liittyvät sanat

myötätunto, sääli, sääliä, säälittävä

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=sääliminen&oldid=4638793”