osoittaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaosoittaminen (38)
- teonnimi verbistä osoittaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | osoittaminen | osoittamiset |
genetiivi | osoittamisen | osoittamisten osoittamisien |
partitiivi | osoittamista | osoittamisia |
akkusatiivi | osoittaminen; osoittamisen |
osoittamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | osoittamisessa | osoittamisissa |
elatiivi | osoittamisesta | osoittamisista |
illatiivi | osoittamiseen | osoittamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | osoittamisella | osoittamisilla |
ablatiivi | osoittamiselta | osoittamisilta |
allatiivi | osoittamiselle | osoittamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | osoittamisena (osoittamisna) |
osoittamisina |
translatiivi | osoittamiseksi | osoittamisiksi |
abessiivi | osoittamisetta | osoittamisitta |
instruktiivi | – | osoittamisin |
komitatiivi | – | osoittamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | osoittamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
osoittamis- |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- osoittaminen Tieteen termipankissa