osoitus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaosoitus (39)
- se, kun jotain osoitetaan, osoittaminen
- ilmaus
- mielenosoitus, rakkaudenosoitus
- todiste
- Sertifikaatti on osoitus pätevyydestä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈosoi̯t̪us/
- tavutus: o‧soi‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | osoitus | osoitukset |
genetiivi | osoituksen | osoitusten osoituksien |
partitiivi | osoitusta | osoituksia |
akkusatiivi | osoitus; osoituksen |
osoitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | osoituksessa | osoituksissa |
elatiivi | osoituksesta | osoituksista |
illatiivi | osoitukseen | osoituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | osoituksella | osoituksilla |
ablatiivi | osoitukselta | osoituksilta |
allatiivi | osoitukselle | osoituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | osoituksena | osoituksina |
translatiivi | osoitukseksi | osoituksiksi |
abessiivi | osoituksetta | osoituksitta |
instruktiivi | – | osoituksin |
komitatiivi | – | osoituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | osoitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
osoitus- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa2. ilmaus
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- osoitus Kielitoimiston sanakirjassa