suunnaton

Suomi

Adjektiivi

suunnaton (34-C)

1. sellainen, jolla ei ole suuntaa, vailla suuntaa oleva
2. erittäin suuri, valtava

   Maanjäristys aiheutti suunnatonta tuhoa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuːnːɑt̪on/
• tavutus: suun‧na‧ton

Etymologia

sanan suunta vartalosta suunna- ja suffiksista -ton

Käännökset

1. ilman suuntaa

englanti: directionless

ranska: sans direction

2. erittäin suuri

englanti: immense portugali: imenso ranska: immense

ruotsi: enorm, väldig saksa: immens viro: päratu

Liittyvät sanat

• suunnattoman
• tarkoitukseton

Johdokset

• adverbit: suunnattomasti
• substantiivit: suunnattomuus

Aiheesta muualla

• suunnaton Kielitoimiston sanakirjassa