suurseptimisointu

Suomi

Substantiivi

suurseptimisointu

1. (musiikki) sointu, jonka intervallirakenne on kantasävel–terssi–kvintti–suuri septimi; maj7-sointu

Käännökset

1. kantasävelestä, terssistä, kvintistä ja suuresta septimistä muodostuva sointu

englanti: major seventh chord

Liittyvät sanat

• pienseptimisointu

Yhdyssanat

• duurisuurseptimisointu, mollisuurseptimisointu