Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kvintti (5-C) (monikko kvintit)

  1. (musiikki) länsimaisessa säveljärjestelmässä viiden sävelaskelen väli, intervalli
    Puhdas kvintti on seitsemän puolisävelaskelta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkʋint̪ːi/, [ˈkʋin̪t̪ːi]
  • tavutus: kvint‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kvintti kvintit
genetiivi kvintin kvinttien
(kvinttein)
partitiivi kvinttiä kvinttejä
akkusatiivi kvintti;
kvintin
kvintit
sisäpaikallissijat
inessiivi kvintissä kvinteissä
elatiivi kvintistä kvinteistä
illatiivi kvinttiin kvintteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kvintillä kvinteillä
ablatiivi kvintiltä kvinteiltä
allatiivi kvintille kvinteille
muut sijamuodot
essiivi kvinttinä kvintteinä
translatiivi kvintiksi kvinteiksi
abessiivi kvintittä kvinteittä
instruktiivi kvintein
komitatiivi kvintteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kvinti-
vahva vartalo kvintti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

lähtöisin latinan sanasta quintus ’viides’

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat ja sanaliitot muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kvintti Kielitoimiston sanakirjassa