suuttua (52-C) (taivutus[luo])

  1. vihastua, tulistua
    Hän suuttui yllättäen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈsuːtːuɑ]
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: suut‧tu‧a

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • suuttua Kielitoimiston sanakirjassa
  • suuttua Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 988 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa