SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

suuttua (52-C) (taivutus[luo])

  1. vihastua, tulistua
    Hän suuttui yllättäen.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈsuːtːuɑ]
TavutusMuokkaa
  • tavutus: suut‧tu‧a

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • suuttua Kielitoimiston sanakirjassa