NorjaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

svensk

  1. ruotsin kieli

RuotsiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

svensk

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen adjektiivinen
epämääräinen määräinen
yl. svensk yl. svensk m. svenske[luo]
yl. svenska
n. svenskt[luo] n. svenskt[luo] n.
mon. svenska[luo] mon. svenska[luo] mon.
Komparatiivi
yl./m. mer svensk
n. mer svenskt
mon. mer svenska
Superlatiivi
predikatiivinen adjektiivinen
yl./m. mest svensk
n. mest svenskt
mon. mest svenska
yl. den mest svenska
m. den mest svenske
n. det mest svenska
mon. de mest svenska
  1. ruotsalainen
  2. ruotsinkielinen

SubstantiiviMuokkaa

svensk yl. (2) (yks. määr. svensken [luo], mon. epämäär. svenskar [luo], mon. määr. svenskarna [luo])

  1. ruotsalainen

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • svensk Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
  • svensk Svensk ordbokissa SOssa (ruotsiksi)

TanskaMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

svensk

  1. ruotsalainen

SubstantiiviMuokkaa

svensk n. (ei määräistä muotoa; ei monikkoa)

  1. ruotsin kieli