töpätä

Katso myös: topata

Suomi

Verbi

töpätä (73-B) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) epäonnistua (varsinkin silloin kun olisi todellinen mahdollisuus onnistua)

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪øpæt̪æˣ/
• tavutus: tö‧pä‧tä

Liittyvät sanat

töppäily, töppäys

Synonyymit

töpeksiä, tupeksia, sählätä, mokata

Johdokset

• substantiivit: töppäys, töppääminen
• verbit: töppäillä

Aiheesta muualla

• töpätä Kielitoimiston sanakirjassa