taiga

Katso myös: Taiga, taïga

Suomi

Substantiivi

taiga (9)

1. pohjoinen havumetsävyöhyke

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑi̯gɑ/
• tavutus: tai‧ga

Etymologia

• Etelä-Siperian turkkilaisista kielistä venäjän kautta englantiin 1885–90[1], ranskaan 1905[2]