tarttuma

Suomi

Substantiivi

tarttuma (10)

1. (vanhahtava, Raamattu) tartunta

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑrt̪ːumɑ/
• tavutus: tart‧tu‧ma

Huomautukset

• Sanaa on vuoden 1933 Vanhan testamentin suomennoksessa käytetty sanan tartunta sijasta yhtä poikkeusta (ja taivutusmuotoja) lukuun ottamatta yksinomaisesti

Substantiivi

tarttuma

1. yhdyssanojen alkuosana sama kuin tarttumis-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• tarttumalevä

Aiheesta muualla

• tarttuma Kielitoimiston sanakirjassa