termit

Suomi

Substantiivi

termit

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta termi

Ruotsi

Substantiivi

termit yl. (3) (yks. määr. termiten[luo], mon. epämäär. termiter[luo], mon. määr. termiterna[luo])

1. termiitti
2. (kemia) termiitti