Substantiivi

muokkaa

termi (5)

  1. (kielitiede) ammattisana; jollakin erikoisalalla käytettävä käsitteen kielellinen (kirjoitettu tai ääneen lausuttu) nimitys, joka voi olla sana, sanaliitto tai lyhenne
    Termit ovat käsitteiden nimiä erikoiskielissä.
  2. (matematiikka) lausekkeen jäsen

Huomautukset

muokkaa
  • Sanat käsite ja termi sekoittuvat helposti yleiskielessä. Käsite tarkoittaa ihmisen mielessä olevaa ideaa jostakin abstraktista tai konkreettisesta asiasta, kun taas termi tarkoittaa tuon idean kielellistä (kirjoitettua tai ääneen lausuttua) nimitystä.[1]

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ermi/, [ˈt̪e̞rmi]
  • tavutus: ter‧mi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi termi termit
genetiivi termin termien
(termein)
partitiivi termiä termejä
akkusatiivi termi;
termin
termit
sisäpaikallissijat
inessiivi termissä termeissä
elatiivi termistä termeistä
illatiivi termiin termeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi termillä termeillä
ablatiivi termiltä termeiltä
allatiivi termille termeille
muut sijamuodot
essiivi terminä termeinä
translatiivi termiksi termeiksi
abessiivi termittä termeittä
instruktiivi termein
komitatiivi termeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo termi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ammattitermi, isotermi, lakitermi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • termi Kielitoimiston sanakirjassa
  • termi Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 887, 2230 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Terminologian sanasto Sanastokeskus TSK ry. 29.4.2017.