Katso myös: terminología, terminológia

Substantiivi

muokkaa

terminologia (12)

  1. tieteenala, joka tutkii erikoiskielten käsitteitä, termejä ja termistöjä
  2. (arkikieltä) termistö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi terminologia terminologiat
genetiivi terminologian terminologioiden
terminologioitten
(terminologiain)
partitiivi terminologiaa terminologioita
akkusatiivi terminologia;
terminologian
terminologiat
sisäpaikallissijat
inessiivi terminologiassa terminologioissa
elatiivi terminologiasta terminologioista
illatiivi terminologiaan terminologioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi terminologialla terminologioilla
ablatiivi terminologialta terminologioilta
allatiivi terminologialle terminologioille
muut sijamuodot
essiivi terminologiana terminologioina
translatiivi terminologiaksi terminologioiksi
abessiivi terminologiatta terminologioitta
instruktiivi terminologioin
komitatiivi terminologioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo terminologia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

uuslatinan terminologia, joka esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1726; latinan terminus + muinaiskreikan -λογία (-logía)[1]

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Reijo Pitkäranta: Kreikkalais-latinalaisia termejä nykypäivänä. Terminfo, 2010, nro 2. Artikkelin verkkoversio.