toispuolinen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
toispuolinen (38)
- sellainen, joka esiintyy tai ilmenee vain toisella jonkin kahdesta puolesta tai osapuolesta
- Onnettomuuspaikalla liikenne on tilapäisesti toispuolinen.
- Ihastuminen osoittautui pian toispuoliseksi.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [ˈtoisˌpuolinen]
Tavutus muokkaa
- tavutus: tois‧puo‧li‧nen
Etymologia muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Adjektiivi muokkaa
toispuolinen (38) (komparatiivi toispuolisempi, superlatiivi toispuolisin) (taivutus [luo])
- (myös kuvaannollisesti) sellainen, joka on painottunut jonkin kahdesta puolesta tai osapuolesta jommallekummalle selkeästi enemmän kuin toiselle
- Kantamus oli hätäisen pakkaamisen jäljiltä toispuolinen.
- Heidän omaisuutensa jakauma oli kovin toispuolinen.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [ˈtoisˌpuolinen]
Tavutus muokkaa
- tavutus: tois‧puo‧li‧nen