tolerans

Latina

Verbi

tolerāns m./f./n.

1. (taivutusmuoto) partisiipin preesens verbistä tolerō

Taivutus

yksikkö					monikko
sijamuoto	maskuliini	feminiini	neutri		sijamuoto	maskuliini	feminiini	neutri
nominatiivi	tolerāns	tolerāns	tolerāns		nominatiivi	tolerantēs	tolerantēs	tolerantia
akkusatiivi	tolerantem	tolerantem	tolerāns		akkusatiivi	tolerantēs	tolerantēs	tolerantia
genetiivi	tolerantis	tolerantis	tolerantis		genetiivi	tolerantium	tolerantium	tolerantium
datiivi	tolerantī	tolerantī	tolerantī		datiivi	tolerantibus	tolerantibus	tolerantibus
ablatiivi	tolerantī tolerante	tolerantī tolerante	tolerantī tolerante		ablatiivi	tolerantibus	tolerantibus	tolerantibus

Ruotsi

Substantiivi

tolerans yl. (yks. määr. toleransen [luo], ei monikkoa)

1. toleranssi
2. suvaitsevaisuus