transitiivinen

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

transitiivinen (38) (komparatiivi transitiivisempi, superlatiivi transitiivisin) (taivutus [luo])

  1. (kielitiede) verbistä, joka saa objektin
    'pudottaa' on transitiivinen verbi.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪rɑnsiˌt̪iːʋinen/
  • tavutus: tran‧si‧tii‧vi‧nen

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa