tuivertaa (54-K) (taivutus[luo])

  1. (tuulesta) Määritelmä puuttuu.

Etymologia

muokkaa

-rta-johdos deskriptiivisestä vartalosta[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 328 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.