tunge

Suomi

Verbi

tunge

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tunkea
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tunkea
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tunkea

Norja

Substantiivi

tung|e -en, -er, -ene

1. (anatomia) kieli

Ruotsi

Adjektiivi

tunge

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko muoto sanasta tung

Tanska

Substantiivi

tunge yl. (yks. määr. tungen[luo], mon. epämäär. tunger[luo], mon. määr. tungerne[luo])

1. (anatomia) kieli