tuntomerkki

Suomi

Substantiivi

tuntomerkki

1. tunnusmerkki, ominaisuus tai piirre, jonka avulla henkilö tai asia voidaan tunnistaa

   Varkaan tuntomerkit.

   Pituus, silmien väri, erityiset tuntomerkit.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪unt̪oˌmerkːi/
• tavutus: tun‧to‧merk‧ki

Etymologia

• yhdyssana sanoista tunto ja merkki

Käännökset

1. tunnusmerkki, ominaisuus tai piirre, jonka avulla henkilö tai asia voidaan tunnistaa

englanti: note inarinsaame: tobdomerkka

saksa: Kennzeichen

Aiheesta muualla

• tuntomerkki Kielitoimiston sanakirjassa
• tuntomerkki Tieteen termipankissa