tunto
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- kyky tuntea
- Kädestä on tunto poissa.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪unt̪o/, [ˈt̪un̪t̪o̞]
- tavutus: tun‧to
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunto | tunnot |
| genetiivi | tunnon | tuntojen |
| partitiivi | tuntoa | tuntoja |
| akkusatiivi | tunto; tunnon |
tunnot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnossa | tunnoissa |
| elatiivi | tunnosta | tunnoista |
| illatiivi | tuntoon | tuntoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnolla | tunnoilla |
| ablatiivi | tunnolta | tunnoilta |
| allatiivi | tunnolle | tunnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuntona | tuntoina |
| translatiivi | tunnoksi | tunnoiksi |
| abessiivi | tunnotta | tunnoitta |
| instruktiivi | – | tunnoin |
| komitatiivi | – | tuntoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tunno- | |
| vahva vartalo | tunto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. kyky tuntea
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: tunnokas, tunnollinen, tunnoton, -tuntoinen
Yhdyssanat
muokkaaitsetunto, kansallistunto, kunniantunto, myötätunto, oikeudentunto, omanarvontunto, omatunto, synnintunto, syyllisyydentunto, tunnonrauha, tunnontarkka, tunnontuska, tunnonvaiva, tuntoaisti, tuntoelin, tuntohermo, tuntokasvi, tuntokeränen, tuntolevy, tuntomatto, tuntomerkki, tuntosarvi, vastuuntunto, velvollisuudentunto, voimantunto, ylemmyydentunto
Aiheesta muualla
muokkaa- tunto Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 3702 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa