tuti

Suomi

Verbi

tuti

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tutia
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä tutia
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tutia
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tutia

Latina

Adjektiivi

tūtī

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta tutus
2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta tutus
3. (taivutusmuoto) monikon maskuliinimuoto sanasta tutus

Unkari

Adjektiivi

tuti

1. varma, itsestään selvä

Adverbi

tuti

1. varmasti; varmaankaan

Substantiivi

tuti

1. (arkikieltä) varma nakki: asia, jonka toteutumista voidaan pitää käytännössä varmana

Etymologia

• Wienin saksan slangin kautta << italian tutti