varma

Katso myös: Varma, värma

Suomi

Adjektiivi

varma (9) (komparatiivi varmempi, superlatiivi varmin) (taivutus[luo])

1. jonka tapahtuminen tai toteutuminen on hyvin todennäköistä, ennalta arvattua

   Juhlien järjestäminen ei ole vielä varmaa.

   Se on aina ollut varma tie tuhoon. (Björn Wahlroos sosialismista)

2. joka on vakuuttunut jnk todenmukaisuudesta

   Olen varma, että hän puhuu totta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑrmɑ/
• tavutus: var‧ma

Käännökset

1. jonka tapahtuminen on hyvin todennäköistä

englanti: sure, certain, definite espanja: seguro hollanti: zeker kroaatti: siguran puola: pewny

ranska: sûr m., certain m. romania: sigur ruotsi: säker tšekki: určitý, jistý venäjä: верный, надёжный

Liittyvät sanat

varmenne

Vastakohdat

epävarma

Johdokset

• adjektiivit: epävarma
• adverbit: varmasti
• substantiivit: varmuus
• verbit: varmentaa, varmentua, varmeta, varmistaa

Yhdyssanat

epävarma, idioottivarma, itsevarma, käyttövarma, pomminvarma, toimintavarma, voitonvarma, vuorenvarma

Aiheesta muualla

• varma Kielitoimiston sanakirjassa
• varma Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 63, 84, 3865 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Esperanto

Adjektiivi

varma (yks. akk. varman, mon. varmaj, mon. akk. varmajn)

1. lämmin

Ääntäminen

• IPA: /ˈvar.ma/

Liittyvät sanat

• varmega, varmeta, varmo, malvarma

Ido

Adjektiivi

varma

1. lämmin

Ruotsi

Adjektiivi

varma (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

1. (taivutusmuoto) yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta varm
2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko muoto sanasta varm
3. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta varm