tutkituttaa

Suomi

Verbi

tutkituttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. paremmin: tutkittaa

   Sinun kannattaisi tutkituttaa tuo haava lääkärillä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ut̪kiˌt̪ut̪ːɑːˣ/
• tavutus: tut‧ki‧tut‧taa

Etymologia

• tutkia-verbistä johdettu teettoverbi

Käännökset

1. teettää tutkimus t. tutkimuksia

ruotsi: låta undesöka

turkki: araştırmak, tetkik etmek

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tutkituttaminen

Aiheesta muualla

• tutkituttaa Kielitoimiston sanakirjassa