Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

uhmaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta uhma

Verbi muokkaa

uhmaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä uhmata
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä uhmata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä uhmata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä uhmata