Substantiivi

muokkaa

uhmaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta uhma

uhmaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä uhmata
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä uhmata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä uhmata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä uhmata