Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

uhma (10)

  1. vastustava tai välinpitämätön suhtautuminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈuhmɑ/
  • tavutus: uh‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uhma uhmat
genetiivi uhman uhmien
(uhmain)
partitiivi uhmaa uhmia
akkusatiivi uhma;
uhman
uhmat
sisäpaikallissijat
inessiivi uhmassa uhmissa
elatiivi uhmasta uhmista
illatiivi uhmaan uhmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uhmalla uhmilla
ablatiivi uhmalta uhmilta
allatiivi uhmalle uhmille
muut sijamuodot
essiivi uhmana uhmina
translatiivi uhmaksi uhmiksi
abessiivi uhmatta uhmitta
instruktiivi uhmin
komitatiivi uhmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uhma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

uhmaikä, uhmakausi

Aiheesta muualla muokkaa

  • uhma Kielitoimiston sanakirjassa