uim

Viro

Substantiivi

uim (gen uime, part uime)

1. (eläintiede) evä

Substantiivi

uim (gen uima, part uima)

1. päihtymys, huumaus, huumaantuneisuus

   Ta pole purjus, mingis uimas aga küll. – Hän ei ole humalassa, päihtynyt kylläkin.

Liittyvät sanat

• uimasti, uimaaine

Aiheesta muualla

• uim Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)