Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Eva ja Éva

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

evä (10)

  1. (anatomia) ruumiinosa, jonka avulla kala työntää itseään eteenpäin tai pitää asentonsa vakaana
    Kalan evistä parittomia ovat selkä-, perä- ja pyrstöevä.
  2. (merenkulku) vedessä tai ilmassa kulkevan aluksen rungosta lähtevä uloke, joka tuottaa nostetta tai lisää vakautta
    Köli on vedenalainen aluksen pitkittäisuuntainen evä.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈeʋæ/, [ˈe̞ʋæ]
  • tavutus: e‧vä

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi evä evät
genetiivi evän evien
(eväin)
partitiivi evää eviä
akkusatiivi evä;
evän
evät
sisäpaikallissijat
inessiivi evässä evissä
elatiivi evästä evistä
illatiivi evään eviin
ulkopaikallissijat
adessiivi evällä evillä
ablatiivi evältä eviltä
allatiivi evälle eville
muut sijamuodot
essiivi evänä evinä
translatiivi eväksi eviksi
abessiivi evättä evittä
instruktiivi evin
komitatiivi evine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

eväkalvo, eväköli, eväpiikki, eväpoimu, eväruoto, peräevä, pyrstöevä, rasvaevä, rintaevä, selkäevä, suuntausevä, vatsaevä

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • evä Kielitoimiston sanakirjassa