SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pinna (9)

  1. pyörän säteen suuntainen ohut puola, kuten polkupyörän pyörissä
  2. jokin muu ohut poikkipuu
    pinnasängyn pinnat
  3. (arkikieltä) kärsivällisyys
    Siinä oli kyllä pinna kireällä.
  4. (arkikieltä) piste (tuloksen yksikkönä)
    Joukkueilla on eroa viisi pinnaa kotijoukkueen eduksi.
    Sain kokeesta täydet pinnat.
  5. (arkikieltä) prosentti
    Sain tästä kymmenen pinnaa alennusta.
  6. (merenkulku, arkikieltä) tanko, jolla käännellään peräsintä, peräsinkampi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpinːɑ/
  • tavutus: pin‧na

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pinna pinnat
genetiivi pinnan pinnojen
(pinnain)
partitiivi pinnaa pinnoja
akkusatiivi pinna;
pinnan
pinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi pinnassa pinnoissa
elatiivi pinnasta pinnoista
illatiivi pinnaan pinnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pinnalla pinnoilla
ablatiivi pinnalta pinnoilta
allatiivi pinnalle pinnoille
muut sijamuodot
essiivi pinnana pinnoina
translatiivi pinnaksi pinnoiksi
abessiivi pinnatta pinnoitta
instruktiivi pinnoin
komitatiivi pinnoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pinna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

[4] pistelaskun yksikkö: pojo, pointsi

YhdyssanatMuokkaa

irtopinna, pinnasänky, pinnatuoli, pyöränpinna

IdiomitMuokkaa

  • palaa pinna = menettää hermonsa/malttinsa
  • olla pinna kireällä = olla epäkärsivällinen

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • pinna Kielitoimiston sanakirjassa
  • pinna Tieteen termipankissa

EnglantiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pinna (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

  1. korvalehti

ItaliaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pinna f. (monikko pinne)

  1. evä