Pinna [1]

Substantiivi

muokkaa

pinna (9)

  1. pyörän säteen suuntainen ohut puola, kuten polkupyörän pyörissä
  2. jokin muu ohut poikkipuu
    pinnasängyn pinnat
  3. (arkikieltä) kärsivällisyys
    Siinä oli kyllä pinna kireällä.
  4. (arkikieltä) piste (tuloksen yksikkönä)
    Joukkueilla on eroa viisi pinnaa kotijoukkueen eduksi.
    Sain kokeesta täydet pinnat.
  5. (arkikieltä) prosentti
    Sain tästä kymmenen pinnaa alennusta.
  6. (merenkulku, arkikieltä) tanko, jolla käännellään peräsintä, peräsinkampi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpinːɑ/
  • tavutus: pin‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pinna pinnat
genetiivi pinnan pinnojen
(pinnain)
partitiivi pinnaa pinnoja
akkusatiivi pinna;
pinnan
pinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi pinnassa pinnoissa
elatiivi pinnasta pinnoista
illatiivi pinnaan pinnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pinnalla pinnoilla
ablatiivi pinnalta pinnoilta
allatiivi pinnalle pinnoille
muut sijamuodot
essiivi pinnana pinnoina
translatiivi pinnaksi pinnoiksi
abessiivi pinnatta pinnoitta
instruktiivi pinnoin
komitatiivi pinnoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pinna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

[4] pistelaskun yksikkö: pojo, pointsi

Yhdyssanat
muokkaa

irtopinna, pinnasänky, pinnatuoli, pyöränpinna

Idiomit

muokkaa
  • palaa pinna = menettää hermonsa/malttinsa
  • olla pinna kireällä = menettää helposti malttinsa
  • olla lyhyt pinna — olla helposti malttinsa menettävä

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pinna Kielitoimiston sanakirjassa
  • pinna Tieteen termipankissa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

pinna (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

  1. korvalehti

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

pinna f. (monikko pinne[luo])

  1. evä

Latina

muokkaa

Substantiivi

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi pinna pinnae
akkusatiivi pinnam pinnās
genetiivi pinnae pinnārum
datiivi pinnae pinnīs
ablatiivi pinnā pinnīs

pinna f. (1)

  1. (eläintiede) evä