Wikipedia
Katso artikkeli Siiveke Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Siiveke

Substantiivi

muokkaa

siiveke (48-A)

  1. lentokoneen saranoitu ohjainpinta, jota käytetään kallistuksen hallintaan koneen pituusakselin suhteen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsiːʋekeˣ/
  • tavutus: sii‧ve‧ke

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi siiveke siivekkeet
genetiivi siivekkeen siivekkeiden
siivekkeitten
partitiivi siivekettä siivekkeitä
akkusatiivi siiveke;
siivekkeen
siivekkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi siivekkeessä siivekkeissä
elatiivi siivekkeestä siivekkeistä
illatiivi siivekkeeseen siivekkeisiin
siivekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi siivekkeellä siivekkeillä
ablatiivi siivekkeeltä siivekkeiltä
allatiivi siivekkeelle siivekkeille
muut sijamuodot
essiivi siivekkeenä siivekkeinä
translatiivi siivekkeeksi siivekkeiksi
abessiivi siivekkeettä siivekkeittä
instruktiivi siivekkein
komitatiivi siivekkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo siivekkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
siiveket-

Etymologia

muokkaa

substantiivi siipi + johdin -ke

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • siiveke Kielitoimiston sanakirjassa