umstellte

Saksa

Verbi

umstellte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)

Verbi

umstellte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellte um)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellte um)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellte um)
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellte um)