umstellten

Saksa

Verbi

umstellten

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
8. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
9. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
10. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
11. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
13. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
14. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
15. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
16. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
17. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)
18. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta umstellt (joka on partisiipin perfekti sanasta umstellen)

Verbi

umstellten

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellten um)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellten um)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellten um)
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stellten um)