unito

Italia

Adjektiivi

unito m., unita [luo] f. (monikko uniti [luo] m., unite[luo] f.)

1. yhtenäinen, yhdistynyt

Verbi

unito m., unita f. (monikko uniti m., unite f.)

1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä unire

Latina

Verbi

ūnītō

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ūniō
2. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ūniō
3. yksikön maskuliinin ja neutrin datiivimuoto sanasta ūnītus (joka on partisiipin perfekti verbistä ūniō)
4. yksikön maskuliinin ja neutrin ablatiivimuoto sanasta ūnītus (joka on partisiipin perfekti verbistä ūniō)