unnutus

Suomi

Substantiivi

unnutus (39)

1. lapsen nukuttaminen, uneen tuudittaminen, nunnutus, sylissä keinutus
2. pienten lasten mielihyvän haku koskettelemalla tai painelemalla sukuelimiään; se, että unnuttaa

Etymologia

Uneen vaipumista eli nukahtamista tarkoittavan untua-verbin kausatiivinen johdos, untumisen aiheuttaminen. Tätä muistuttavat, pikkulasta tarkoittavat sanat vunukka ja unukka ovat kuitenkin lainaa venäjästä.