uppoamaton

Suomi

Adjektiivi

uppoamaton (34-C)

1. sellainen, joka ei voi upota
2. sellainen, joka ei uppoa tai ainakaan ei ole uponnut tähän asti

Etymologia

sanan uppoama vartalosta uppoama- ja suffiksista -ton

Käännökset

1. sellainen, joka ei voi upota

englanti: unsinkable ranska: insubmersible ruotsi: osänkbar

venäjä: непотопляемый viro: uppumatu

Aiheesta muualla

• uppoamaton Kielitoimiston sanakirjassa