utrum

Ruotsi

Substantiivi

utrum n. (3) (yks. määr. utret, mon. epämäär. utrer, mon. määr. utrerna)

1. (kielitiede) yleissuku, en-suku

Etymologia

latinan sanasta uter ’kumpi tahansa (kahdesta)’; ruotsin yleissuku (en-suku) on syntynyt feminiinin ja maskuliinin sulautuessa yhteen

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• femininum, maskulinum, neutrum