uuvuta

  1. (taivutusmuoto) passiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä uupua

uuvuta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä uuvuttaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä uuvuttaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä uuvuttaa