SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

uupua (52-E) (taivutus[luo])

  1. väsyä
    uuvuin juhlissa täydellisesti
  2. ikävystyä, pitkästyä
  3. puuttua
    Puusepältä uupui vasemman käden pikkusormi.
    tästä uupuu osa
  4. ehtyä
    Kuivalla kaudella joet uupuvat hiekkaan, sitten uupuu lypsykarja.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈuːpuɑˣ/
  • tavutus: uu‧pu‧a

EtymologiaMuokkaa

Mahdollisesti johdos samasta ikivanhasta ’tyhjää tilaa’ tai ’onkaloa’ merkitseävästä sanasta uu.[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • uupua Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004: uuttaa