uupua

Suomi

Verbi

uupua (52-E) (taivutus[luo])

1. väsyä

   uuvuin juhlissa täydellisesti

2. ikävystyä, pitkästyä
3. puuttua

   Puusepältä uupui vasemman käden pikkusormi.

   tästä uupuu osa

4. ehtyä

   Kuivalla kaudella joet uupuvat hiekkaan, sitten uupuu lypsykarja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈuːpuɑˣ/
• tavutus: uu‧pu‧a

Etymologia

Mahdollisesti johdos ikivanhasta ’tyhjää tilaa’ tai ’onkaloa’ merkitseävästä sanasta uu.

Käännökset

1. väsyä

ranska: s'épuiser, s'éreinter

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: uupunut, uuvuttava
• substantiivit: uupuminen, uupumus
• verbit: uuvahtaa, uuvuttaa

Aiheesta muualla

• uupua Kielitoimiston sanakirjassa
• uupua Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 1009, 1074, 1079 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa