uupunut

Suomi

Adjektiivi

uupunut (47) (komparatiivi uupuneempi, superlatiivi uupunein) (taivutus[luo])

1. lopen väsynyt

   Moisen uurastuksen jälkeen olen aivan uupunut.

Liittyvät sanat

• uupua
• uupumus
• uuvuttaa

Synonyymit

• kuitti

Verbi

uupunut

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä uupua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uupunut	uupuneet
genetiivi	uupuneen	uupuneiden uupuneitten
partitiivi	uupunutta	uupuneita
akkusatiivi	uupunut; uupuneen	uupuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	uupuneessa	uupuneissa
elatiivi	uupuneesta	uupuneista
illatiivi	uupuneeseen	uupuneisiin uupuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uupuneella	uupuneilla
ablatiivi	uupuneelta	uupuneilta
allatiivi	uupuneelle	uupuneille
muut sijamuodot
essiivi	uupuneena	uupuneina
translatiivi	uupuneeksi	uupuneiksi
abessiivi	uupuneetta	uupuneitta
instruktiivi	–	uupunein
komitatiivi	–	uupuneine