kuitti
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- maksetuista ostoksista saatava paperinen tosite, josta näkee ostosten hinnan
- Tarvitsetteko kuittia?
- Asiakkaalle on annettava kuitti, haluaa hän tai ei.
- (arkikieltä) kuittailu, kettuilu
- Toimistolla tuli maanantaina kuittia mustasta silmästä.
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuitti | kuitit |
| genetiivi | kuitin | kuittien (kuittein) |
| partitiivi | kuittia | kuitteja |
| akkusatiivi | kuitti; kuitin |
kuitit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuitissa | kuiteissa |
| elatiivi | kuitista | kuiteista |
| illatiivi | kuittiin | kuitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuitilla | kuiteilla |
| ablatiivi | kuitilta | kuiteilta |
| allatiivi | kuitille | kuiteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuittina | kuitteina |
| translatiivi | kuitiksi | kuiteiksi |
| abessiivi | kuititta | kuiteitta |
| instruktiivi | – | kuitein |
| komitatiivi | – | kuitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kuiti- | |
| vahva vartalo | kuitti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kuitti Kielitoimiston sanakirjassa