Adjektiivi

muokkaa

kuitti (5-C) (komparatiivi kuitimpi, superlatiivi kuitein) (taivutus [luo])

  1. (arkikieltä) lopen väsynyt, uupunut
    Olen ihan kuitti.
  2. sujut

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkui̯t̪ːi/
  • tavutus: kuit‧ti

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuitti Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

kuitti (5-C)

  1. maksetuista ostoksista saatava paperinen tosite, josta näkee ostosten hinnan
    Tarvitsetteko kuittia?
    Asiakkaalle on annettava kuitti, haluaa hän tai ei.
  2. (arkikieltä) kuittailu, kettuilu
    Toimistolla tuli maanantaina kuittia mustasta silmästä.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuitti kuitit
genetiivi kuitin kuittien
(kuittein)
partitiivi kuittia kuitteja
akkusatiivi kuitti;
kuitin
kuitit
sisäpaikallissijat
inessiivi kuitissa kuiteissa
elatiivi kuitista kuiteista
illatiivi kuittiin kuitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuitilla kuiteilla
ablatiivi kuitilta kuiteilta
allatiivi kuitille kuiteille
muut sijamuodot
essiivi kuittina kuitteina
translatiivi kuitiksi kuiteiksi
abessiivi kuititta kuiteitta
instruktiivi kuitein
komitatiivi kuitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuiti-
vahva vartalo kuitti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kassakuitti, kuittilomake, kuittipaperi, kuittivihko, ostoskuitti, panttikuitti

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuitti Kielitoimiston sanakirjassa