SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

väsyä (52) (taivutus[luo])

  1. menettää henkisiä t. ruumiillisia voimiansa, uupua
  2. (fysiikka) säröytyä ja heikentyä toistuvien jännitystilan muutosten seurauksena

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋæsyæˣ/
  • tavutus: vä‧sy‧ä

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

väsymisilmiö, väsymismurtuma

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • väsyä Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.