väsy

Suomi

Adjektiivi

väsy (1)

1. väsynyt

   Kaksivuotias ei millään malta nukahtaa päiväunille, vaikka olis ihan väsy. (keskustelupalstaviesti, vauva.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋæsy/
• tavutus: vä‧sy

Etymologia

• verbistä väsyä

Aiheesta muualla

• väsy Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

väsy (1)

1. (arkikieltä) väsynyt olotila; väsymys, väsyneisyys

   Vilpertillä on väsy.

Verbi

väsy

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä väsyä
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä väsyä
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä väsyä