SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

puuttua (52-C) (taivutus)

  1. olla poissa jostakin ja aiheuttaa siten sen vajavaisuus
    Vain yksi pala puuttuu tästä palapelistä.
  2. olla olematta jollakin/jollakulla ja aiheuttaa siten sille puute tai tarve
    Siltä mieheltä ei ole koskaan puuttunut rahaa.
  3. sekaantua johonkin
    Älä puutu tähän asiaan!
  4. (vanhahtava) kajota, käydä käsiksi
    Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: ”Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä.” (Vanha kirkkoraamattu, Matt. 27:19)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈpuːtːuɑ]
TavutusMuokkaa
  • tavutus: puut‧tu‧a

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
  • (aiheuttaa vajavaisuus) uupua
JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • puuttua Kielitoimiston sanakirjassa