Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

vajakki (5-A)

  1. (arkikieltä, halventava) vajaaälyinen ihminen, typerys, älykääpiö; älyllisesti vajavainen henkilö
    Sitten ne vajakit päättivät ryöstää kioskin.

Aiheesta muualla muokkaa

  • vajakki Kielitoimiston sanakirjassa