Wikipedia
Katso artikkeli Valituslupa Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

valituslupa

  1. (oikeustiede) korkeimman oikeuden antama suostumus siihen, että se ottaa hovioikeuden tuomion tai päätöksen käsiteltäväkseen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑlit̪usˌlupɑ/
  • tavutus: va‧li‧tus‧lu‧pa

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista valitus ja lupa

Aiheesta muualla

muokkaa