valuta

Katso myös: Valuta, valută, valūta

Suomi

Verbi

valuta

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä valuttaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä valuttaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä valuttaa

Interlingua

Substantiivi

valuta

1. valuutta

Italia

Substantiivi

valuta f. (monikko valute[luo])

1. valuutta

Ruotsi

Substantiivi

valuta yl. (1) (yks. määr. valutan [luo], mon. epämäär. valutor [luo], mon. määr. valutorna [luo])

1. valuutta

   ge valuta för maksaa

Liittyvät sanat

• valutaaffär, valutakurs, valutanotering, valutareserv, valutaslag, valutaväxling, valutafond

Aiheesta muualla

• valuta Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Serbia

Substantiivi

valúta f. (kyrillinen валута)

1. valuutta

Ääntäminen

• IPA: /ʋa'lǔːta/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	valuta	valute
genetiivi	valute	valuta
datiivi-lokatiivi	valuti	valutama
akkusatiivi	valutu	valute
vokatiivi	valuto	valute
instrumentaali	valutom	valutama

Tanska

Substantiivi

valuta

1. valuutta

Tšekki

Substantiivi

valuta f.

1. valuutta

Viro

Verbi

valuta

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä valutama
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä valutama
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä valutama